Kesän ensimmäinen hiljainen digipaasto -retriitti päättyi viime sunnuntaina ja haluamme nyt kertoa siitä, miltä asiakkaistamme tuntui luopua vapaaehtoisesti puhelimesta ja olla hiljaisuudessa ryhmässä useamman päivän ajan sekä ennen kaikkea siitä, millaisia vaikutuksia he huomasivat itsessään.
Miksi kahdeksan (Englannista, Texasista, Ranskasta ja Suomesta saapunutta) asiakastamme päätyi valitsemaan juuri tämän kyseisen retriitin? Syissä oli pientä hajontaa, mutta ennen kaikkea retriittiläiset hakivat mielenrauhaa, lepoa, tilaa olla itsekseen ja taukoa älylaitteesta. Tunnelmat retriitin infotilaisuudessa vaihtelivat uteliaan innostuneesta pelonsekaiseen jännitykseen; joku ei ollut ollut ilman älylaitetta kymmeneen vuoteen, toinen ei ollut ikinä ollut hiljaisella retriitillä, kolmas ei ollut tajunnut, että retriitti olisi hiljainen – alkava hiljaisuus tuli siis yllätyksenä. Päällimmäisenä tunteena oli kuitenkin kiinnostus siihen, miltä tämä kaikki tulee tuntumaan – hiljaisuudessa oleminen ilman älylaitetta... Samalla kun digilaitteet kerättiin pois, tilalle annettiin mustekynä ja muistikirja oman kokemuksen kirjaamista ja pohtimista varten.
Jakamispiirejä pidettiin retriitin läpi joka toinen päivä – niissä jokainen pääsi jakamaan omaa kokemustaan ja tuntemuksiaan retriitin aikana. Jo yhden vuorokauden jälkeen retriitillä, oltuaan omissa oloissaan, runsaasti luppoaikaa käsillä ilman älylaitetta, monet ihmettelivät ääneen, kuinka he eivät olleet ymmärtäneet lainkaan, kuinka väsyneitä he todellisuudessa olivat. Päiväunia oli nukuttu jopa kolmet päivässä tai unentarpeelle ei näyttänyt tulevan laisinkaan loppua...Kolmas kertoi, että ilman älylaitetta ja luonnonrauhassa, hän oli nukkunut syviä yöunia ensimmäistä kertaa kuukausiin, vaikka tyyny ja sänkykään ei kuulemma olleet yhtä mukavat kuin kotona. Yhdessä päädyimme siihen lopputulokseen, että tauko älylaitteesta ja lupa vain olla tekemättä mitään, rentouttivat hermostoa niin, että vihdoin ylivirityksen alla oleva uupumus pääsi pintaan ja sai tarpeellista lääkettä, lepoa. Kävi myös ilmi, että moni yllättyi, kuinka helppoa digipaasto lopulta olisikin ”pystynkin olemaan ilman puhelinta” ja kuinka luonnolliselta ja helpottavalta tuntui olla ryhmässä puhumatta, joutumatta miettimään toisten odotuksia suhteessa vuorovaikutukseen. Sai olla vaan omissa maailmoissa, yhteisellä luvalla.
Retriitin fasilitoijana, ns. ulkopuolisena havainnoijana, oli ilo nähdä, kuinka retriittiläiset nauttivat tilojen ja luonnon tarjoamista mahdollisuuksista yksinkertaisten nautintojen kokemiseen; yksi lueskeli kirjaa keinutuolissa, toinen nukkui päiväunia riippumatossa, kolmas suppaili järvellä, neljäs kirjoitteli päiväkirjaan piknik-pöydän ääressä, viides meditoi joogateltassa ja kuudes nukkui sikeitä unia omassa huoneessaan...Koin ja totesin mielessäni, että hiljaisuudessa Utulan luonto pääsee todella antamaan parastaan ihmiselle! Oli myös hyvin antoisaa käydä kolmen tunnin hiljaisella patikalla yhdessä ja huomata kuinka retriittiin sisältyvillä 20 minuutin yksilökeskustelut olivat arvokas lisä usein retriittiläisen yksityisiin pohdintoihin retriitin aikana.
Retriitin viimeisenä päivänä jaettiin piirissä kokemuksen antia ja käytiin pitkäkin keskustelu siitä, kuinka tämä retriitillä löytynyt rauha ja yhteys itseen, voitaisiin viedä mukana kotiin, ettei tämä retriitti ”jäisi vain yhdeksi retriitiksi muiden joukossa ”? Kuinka retriitin elementeille - digipaastolle tai digilaitteiden käytön säätelylle, hiljaisuudelle ja omalle ajalle- voitaisiin luoda käytännössä riittävästi tilaa omassa arjessa? Keskusteluistamme kävi ilmi, kuinka monet meistä janoaa konkreettisia keinoja siihen, kuinka pitää digilaitteiden käyttö tasolla, jolla se enää pääse jälleen syömään omaa elämänlaatua - kuinka pitää tästä maistetusta digivapaudesta kiinni? Yleisinä käytännön keinoina puhuttiin mm. rannekellon ja herätyskellon uudelleen käyttöön ottaminen, digipaastojen pitäminen arjessa ( esim. 19-10 joka päivä), konkreettinen telakka puhelimelle kotona esim. eteisessä, digipaasto-päivät (esim. joka sunnuntai tai päivä kerran kuussa) tai retriiteille osallistuminen säännöllisesti. Ilmassa oli helpottunut kokemus siitä, kuinka ”oleminen ilman puhelinta onkin mahdollista” ja vahva motivaatio luoda uudenlaisia rajoja digilaitteiden käyttöön myös retriitin jälkeen. Retriitin vaikutuksina ilmaistiin mm. herkistyneet aistit, värien kirkastuminen silmissä ja ruuan herkullisuus kiireettömästi nautittuna, läsnäolo hetkessä, vahvistunut yhteys itseen ja luontoon, rentoutuminen ja ennen kaikkea levännyt olo.
Kiitämme lämpimästi ihanaa ryhmäämme vaikuttavasta yhteisestä kokemuksesta ja toivotamme uuden ryhmän tervetulleeksi 4 tai 6 -päivän hiljaiselle digipaasto-retriiteille 30.7-.7.8, 13.-18.8 (muutama paikka vapaana) tai 3.-8.9.2024!
Comments