Digimindfulness on maailmalla lanseerattu termi, jota ei ole vielä suomenkielisistä google-hauista juurikaan löydy – saatamme silti vaistonvaraisesti aavistaa, että sen taustalla on jotain, mitä ihmiskunta tällä hetkellä kovasti tarvitsee. Totuus on, että moni meistä kokee avuttomuutta suhteessa älylaitteidensa käyttöön – vielä suurempi ”virtahepo olohuoneessa” on keinottomuutemme säädellä lastemme ja nuortemme laiteaikaa, mutta tähän aiheeseen emme mene syvemmin tässä kirjoituksessa. Muutoksen tulee lähteä ensin meistä aikuisista, sillä miten voisimmekaan ohjata jälkikasvua asiassa, jota emme vielä ihan itsekään taida.
Miksi sitten älylaitteiden parissa vietetystä ajasta kannattaisi olla ylipäätänsä kiinnostunut? Tämä on jo tutumpi aihe useimmille jo omankin kokemuksen kautta – tiedämme, että runsas älylaitteiden käyttö huonontaa unta, lisää ahdistusta ja masennusta, lisää yksinäisyyden tunnetta, rapauttaa keskittymiskykyämme ja ennen kaikkea estää meitä käyttämästä elämämme arvokkaita tunteja asioihin, joilla on oikeasti väliä, lisäävät hyvinvointiamme, muuttavat maailmaa ja joihin haluamme oikeasti panostaa. Sen lisäksi, että digiympäristöt eivät yksinkertaisesti tue ihmisapinan mielen tai hermoston hyvinvointia, jää meiltä helposti elämäämme elämättä, kun käytämme usein tietoisesti valitsemattamme tunteja päivässä puhelimella ja sisällön parissa, josta meille ei jää käteen mitään. Mutta mitä voimme tehdä asialle?
Aiemmassa blogissamme käsittelimme jo sitä, kuinka ei ole meidän vikamme, että addiktoidumme ja käyttäydymme vastoin omaa tahtoamme hamuillen uudelleen ja uudelleen puhelinta, vaikka kuinka päätimme keskittyä muuhun – meidät on tietoisesti koukutettu älylaitteisiimme. On kuitenkin meidän vastuullamme vierottaa ja vapauttaa itsemme laitteiden pauloista ja varmistaa tietoisen älylaitteiden käytön keinoin, ettemme jatkossa anna laitteiden enää houkutella meitä koukkuunsa. Digimindfulness -prosessin ensimmäinen vaihe on vieroittautuminen laitteista, eli tehdä digipaasto. Tämän jälkeen löydämme motivaation pysyvään muutokseen – ymmärrämme syvällisesti hinnan jonka maksamme tiedostamattomasta älylaitteiden käytöstä ja niistä hyödyistä, jotka voimme muutoksella saavuttaa, teemme inventaarion tai ruumiinavauksen oman älylaitteiden käytön taustalla olevista voimista – tunnistamme mm. millainen sisältö on meille ongelmallisinta ja vie eniten aikaamme, millaisissa tilanteissa tätä tapahtuu, millainen tunnetilamme on päällä tuolloin, mikä tarve on tunteen takana ja miten tämän tarpeen voisi täyttää muilla tavoin ja lopulta teemme omaan arkeemme sopivan käytännön suunnitelman, digimindfulness-ohjelman, arvojemme mukaiselle digikäyttäytymiselle. Ohjelmassa määrittelemme mm. ne sisällöt, joista haluamme pidättäytyä kokonaan, luomme rajat niille sisällöille joiden katsomme olevan linjassa tavoitteidemme kanssa, otamme huomioon, kuinka estämme älylaitteiden keskeytykset arjen toimissamme ja luomme turvasuunnitelman sille, kuinka varmistamme sen, että pysymme suunnitelmassamme tosielämässä ja kiipeämme uudestaan hevosen selkään sieltä pudottuamme (putoaminen on tosielämää).
Älylaitteiden käytön, keskittymiskykymme ja tietoisen elämän haltuunotto ei ole yksinkertaista tai helppoa tässä huomiotalouden äänekkäässä maailmassa. Mikäli haluat tehdä digipaaston ja pohtia älylaitteiden käyttöön liittyvää käyttäytymistäsi tuetussa ympäristössä, tutustu kesän 2024 hiljaisuuden retriitteihin!
Comments