Jokainen on varmasti kuullut, kuinka ”ennen vanhaa koko kylä kasvatti lapsen”, ei tarvinnut yksin osata kaikkea, kollektiivin vaikutus korjasi suurimmat puutteet vanhemmuudessa ja vastuuta kannettiin yhdessä perheinä. Ennen vanhaa ”arvostettiin myös yhteisöjen vanhimpia” - viisaita ja elämääkokeneita, jotka jakoivat omasta elämänviisaudestaan ja tukivat perässä tulevia, kaikkea ei tarvinnut opetella yksin kantapään kautta ja varsinkaan itsekseen.
Koska tämän päivän länsimaisesta valtakulttuurista tällaiset sosiaaliset rakenteet ja foorumit puuttuvat tai vähintäänkin ovat satunnaisia, yksinäisyys vasta onkin yksi pahimman luokan epidemia, jos ei fyysisenä, niin henkisenä oman elämän käänteissä.
Kun elämänkriisi iskee, olkoot se sitten luonnollinen kasvuun ja kypsymiseen liittyvä tai elämän olosuhteiden aiheuttama mannerlaattojen tärinä, tarvitsemme jotain mistä pitää kiinni. Tunteen, että vaikka elämä ja itse muutumme ehkä rytinällä, on jokin ankkuri tai nuotiopiiri, johon voimme palata jakamaan kokemuksestamme toisillemme. Oloa, että vaikka olemme omalla tiellämme yksin, eikä kukaan voi antaa vastauksia tai tehdä valintojamme puolestamme, olemme kuitenkin lopulta yhdessä ihmisenä olemisen haasteiden ja elämän esittämien suurten kysymysten äärellä.
Tervetuloa ihmettelemään kanssamme omaa elämääsi Tiistai-iltaisin klo 19:00 Zoomissa (löydä lisätietoa suomenkielisestä ryhmästä täältä)!
Comments